Moottoripyörämatkallamme Mandalaysta kohti Yangonia suuntasimme Inle-järveltä Loikaw’hon. Kaupunki itsessäänkin oli viihtyisä, mutta erityisen mielenkiintoisen siitä tekee sen ympäristöstä löytyvät kohteet sekä alueella asustavat eri heimot.
Kayah-osavaltion rauhallinen pääkaupunki
Loikaw on Myanmarin Kayah-osavaltion pääkaupunki, mutta noin 140 000 asukkaan kaupungissa tunnelma oli silti rauhallinen. Kaupungin keskiössä sijaitseva pieni järvi sekä useat joen yli kulkevat sillat tekivät kaupungista viihtyisän oloisen. Loikaw, kuten koko Kayah-osavaltio, on vielä turisteille suhteellisen tuntematonta aluetta, eli paikalliseen elämänmenoon pääsee käsiksi helposti.
Saapuminen Loikaw’hon
Loikaw’n majoitustarjonta vaikutti hinta-laatu-suhteeltaan muita Myanmarin kaupunkeja kehnommalta. Käytyämme katsastamassa muutaman halvemman majapaikan, päätimme tällä kertaa maksaa hieman enemmän (33 000 kyatia, n. 22 euroa yöltä) saadaksemme mukavan ja puhtaan huoneen. Kayan Golden Sky Motellin omistaja otti meidät iloisesti vastaan. Hän innostui Enfieldistämme niin kovin, että tarjoutui saman tien pesemään sen, jotta pääsisi ihailemaan pyörää lähemmin.
Nähtävää Loikaw’ssa
Tunnetuin nähtävyys Loikaw’n kaupungissa on kallion päälle rakennettu Taung Kwe -pagoda. Olemme tällä matkalla nähneet jo useampia kukkulan päällä sijaitsevia pyhäköitä, mutta Taung Kwe oli mielestämme silti edelleen mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen kohde. Huipulta näimme koko Loikaw’n kaupungin.
Pienen Naung Yar -järven ympäristö on vehreä levähdyspaikka kaupungin keskellä. Muutama paikallinen poika kävi pikaisesti uimassakin, mutta me tyydyimme nautiskelemaan luonnon rauhasta järven rannalla ja sen ylittävällä sillalla.
Iltaisin järvellä järjestetään pienet ruokamarkkinat, jossa paikalliset viettävät iltaa pienillä muovituoleilla istuskellen. Kasvissyöjille markkinoilla ei tosin ollut paljoa tarjottavaa, sillä lähes jokainen koju myi grillattavaksi tarkoitettuja lihanpaloja ja makkaroita. Me siis päädyimme illalliselle yhteen järven rannan ravintoloista.
Muutamassa kymmenessä minuutissa Loikaw’n keskustasta pääsisi kätevästi moottoripyörällä useille mielenkiintoisille kohteille, kuten vesiputouksille ja luolille. Me päätimme kuitenkin lähteä päiväretkelle kohti Kayan-heimon pitkäkaulaisista naisista tunnettuja Panpet-kyliä. Vierailu Kayaneiden kylissä oli yksi koko Myanmarin-matkamme mieleenpainuvimpia kokemuksia, mutta päivän aikana näimme muutakin kiinnostavaa.
Ngwe Taung -järvi
Kaunis Ngwe Taung -järvi tulee vastaan pian Loikawsta kohti Demosoa ja Panpet kyliä ajellessa. Tämä patojärvi oli kiva pysähdyspaikka matkan varrella. Järven rannalla oli muutamia ruokamyyjiä ja olisi siellä voinut ottaa maksua vastaan vaikka turistikuviakin paikallisiin vaatteisiin pukeutuneena.
Parinkymmenen kilometrin päässä Loikaw’sta, puolimatkassa Panpet-kyliin, järjestetään markkinat joka maanantai, keskiviikko ja perjantai. Demoson markkinoille tulee myyjiä ja asiakkaita ympäristön kylistä ja markkinat olivatkin erinomainen paikka nähdä alueen asukkaita. Myamarissa sekä miehet että naiset käyttävät tyypillisesti lanteille kietaistuja longyi-kankaita. Etenkin naiset levittävät usein kasvoilleen auringolta suojaavaa, vaaleaa thanaka-tahnaa ja moni ystävällinen hymy on värjäytänyt betel-pähkinän pureskelusta punaiseksi. Lisäksi näimme erilaisia näyttäviä päähineitä, kuten huiveista kiedottuja turbaaneja tai olkihattuja, sekä myös muutaman pitkäkaulaisen naisen. Ostoksia poimittiin tyypillisesti olalta riippuviin isoihin koreihin
Markkinoilla myytiin vaatteita ja monenlaisia elintarvikkeita. Hedelmiä, vihanneksia, betelpähkinöitä, tupakanlehtiä, mausteita, juomia… Meidän mukaan markkinoilta lähti pussillinen paikallisia pippureita sekä litra hirssiviiniä.
Naiset myymässä hirssiviiniä
Päiväretken täydellinen ruokapaikka
Matkalla Panpet-kylistä takaisin päin pidimme ruokatauon Marco Polo -ravintolassa. Ravintola sijaitsee pienen järven rannalla parin kilometrin päässä Demoson markkinapaikasta etelään. Paikka oli viihtyisä, ruoka hyvää ja edullista, mutta ennen kaikkea maisemat terassilta olivat ihan omaa luokkaansa.
Vieraana pitkäkaulaisten naisten kylissä
Kivan päivän ehdoton kohokohta oli kuitenkin vierailumme Panpet-kyliin. Kokemus oli niin erityinen, että siitä kerron erikseen matkapäiväkirjan seuraavassa osassa.
Hyvästi, Loikaw!
Loikaw’hon jäi vielä paljon nähtävää, mutta se jäi nyt ensi kertaan. Loikawsta aloitimme pitkän matkamme kohti Yangonia. Emme pystyisi ajamaan koko matkaa yhdessä päivässä, joten pysähtyisimme yöksi parin sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Taungoohon. Minua tuleva matka jännitti, sillä kartasta katsottuna seuraavan päivän rupeama näytti järjettömän mutkittelevalta ja Loikaw’n majatalomme isäntäkin näytti pitävän meitä hulluina kuultuaan reittisuunnitelmamme…
—————————————————–
