Matka Nyaungshwen kylästä Inle-järven rannalta Pinlaungin ja Pekon-järven ohi Loikaw’hon oli yksi suosikkireiteistämme moottoripyöräretkellämme Myanmarissa. Ajelimme Inle-järven idyllisten maisemien ohi, ylitimme vuoriston ja saavuimme Pekon-järvelle. Pekon-järvellä teimme pienen veneretken ennen kuin jatkoimme matkaa Kayah-osavaltion pääkaupunkiin Loikaw’hon.
Alkumatka Inle-järven rantaa pitkin
Vierailtuamme viime päivinä kolmesti pyöräkorjaamolla, jännittimme aamulla, olisiko Enfieldin takakumi kenties jälleen kerran tyhjä. Pääsimme onneksi ongelmitta matkaan. Ensimmäisen osan matkasta ajelimme Inle-järven suuntaisesti kohti etelää. Näimme järvestä kuitenkin vain vilauksia, sillä suurimmaksi osin tie kulki kauempana järvestä tai näkymä järvelle oli talojen peittämä. Tietä ympäröivä maisema oli siitä huolimatta kaunista.
Vuorten yli Pinlaungiin
Nyaungshwesta Loikaw’hon pääsee kolmea eri pääreittiä. Me valitsimme reitin, joka kulkee Pinlaungin läpi Pekon-järven länsipuolelle.
Pinlaungiin päästäksemme meidän tuli ylittää vuoristo. Tie oli mutkainen, mutta hyvässä kunnossa, joten ajaminen vuorten yli oli mukavaa. Maisemat matkalla olivat mielestämme tähänastisen roadtrippimme huikeimpia.
Matkalla ajelimme läpi useiden Pa’O -heimojen asuttamien kylien. Ohi vilahtelevien kylien katseleminen pyörän selästä oli mielenkiintoista. Useiden naisten päätä koristivat oranssista ruutukankaasta kieputetut turbaanit ja kantamukset kulkivat olalta riippuvissa koreissa.
Saavuimme Pinlaungiin noin parin tunnin ajelun jälkeen, pidettyämme matkalla muutaman nopean tauon. Pinlaung vaikutti viihtyisältä pieneltä kaupungilta. Sen keskipiste oli kultainen luostari lammen rannalla. Lepäsimme hetken lammen rannan puistossa ennen kuin jatkoimme matkaa.
Pinlaung
Veneretki Pekon-järvellä
Seuraavaksi suuntasimme Pekon-järvelle ja samannimiseen kylään sen rannalla, noin 50 kilometrin päässä Pinlaungista. Jouduimme ajamaan muutaman tietyömaan läpi, joten saimme matkaan kulumaan noin puolitoista tuntia.
Edessä siintää Pekon-järvi
Kylässä pidimme lounastauon. Tämä saattoi olla viimeinen kerta kun saimme syödäksemme herkullisia shan-nuudeleita, sillä ennen Loikaw’ta ylittäisimme rajan Shan-osavaltiosta Kayahiin.
Makoisat Shan-nuudelit voi pyytää ilman lihaa ”ta ta lo”, jolloin annos sopii kasvissyöjillekin
Lounastauolla seurasimme vihannesten lastaamista lava-autosta veneeseen
Kylän venelaiturilta löysimme nuoren miehen, joka lupasi viedä meidät pienelle retkelle Pekon-järvelle. Tunnin mittaisesta kierroksesta jouduimme tosin maksamaan 15 000 kyatia (n. 10 euroa), joka oli siihen nähden melko hintavaa, että Inle-järvellä saimme neljän tunnin veneretken 18 000 kyatilla.
Emme nähneet Pekonissa muita turisteja, yhtä veneretkeltä palaavaa pariskuntaa lukuunottamatta. Siltä osin Pekon oli siis Inle-järven vastakohta. Toisaalta nähtävääkään ei tuntunut olevan yhtä runsaasti.
Pekon-järven venelaituri
Venekuskimme
Saapuminen Lwal Pann Sane -saarelle
Veneilimme järven keskellä sijaitsevalle Lwal Pann Sane -saarelle. Kävelimme saaren keskellä sijaitsevalle temppelille ohi pienten maalaistalojen ja koulun, jonka pihalta lapset tervehtivät meitä iloisesti.
Saaren temppelilläkin oli rakennustyöt käynnissä
Lapset koulun pihalla
Emme nähneet saarella yhtäkään kauppaa tai ravintolaa, mutta yllättäen löysimme yhteisön ylläpitämän hotellin (CBT-hotel), eli pari bambumajaa saaren rannalla. Tässäpä vähän erilainen tapa viettää saarilomaa Kaakkois-Aasiassa! Tunnin veneretkellä emme muuta ehtineetkään, joten vierailtuamme saarella palasimme sen toista puolta takaisin Pekoniin.
Lwal Pann Sane -saaren CBT-hotelli
Loppumatka Loikaw’hon
Matkalla Pekon-kylästä Loikaw’hon järvi jäi meidän vasemmalle puolelle ja pystyimme näkemään sen vielä pitkään tieltä. Emme kuitenkaan voineet uppoutua liikaa maisemien ihailuun, sillä loppumatkalla oli pitkä tietyömaa, jonka läpi ajaminen vaati keskittymistä. Tietöistä johtuen matkaan kului taas hieman arvioitua kauemmin, parisen tuntia, joten saavuimme Loikaw’hon alkuillasta.
—————————————————–
