Päiväretki moottoripyörällä Loikaw’sta Kayan-heimon pitkäkaulaisten naisten asuttamiin Panpet-kyliin oli yksi roadtrippimme ja koko Myanmarin-matkamme ikimuistoisimmista kokemuksista. Päivän aikana pääsimme vierailemaan paikallisissa kodeissa ja opimme kylän perinteistä.
Matkalla Panpet-kyliin
Kayaneihin kuuluva alaheimo Kayan Lahwi tunnetaan erityisesti naisistaan, jotka metallirenkaiden avulla ovat venyttäneet kaulansa pitkiksi. Noin 40 kilometrin päässä Loikaw’sta sijaitsee rykelmä kyseisen heimon asuttamia kyliä, jotka tunnetaan nimellä Panpet. Panpet-kyliin ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla, joten moottoripyörä on ehdottomasti paras keino vierailla kylissä omatoimisesti.
Matkallamme Loikaw’sta kohti Panpet-kyliä ensimmäisenä vastaan tuli markkinapaikka, jossa Kayan-naiset myyvät tekemiään käsitöitä. Paikka löytyy Google Mapsista nimellä Kayan Traditional Market. Jatkettuamme markkinoilta hieman eteenpäin saavuimme ensimmäisen kylän luo. Tie koko matkan Loikaw’sta Panpet-kyliin saakka oli hyvässä kunnossa muutamaa tietyömaata lukuunottamatta.
Kayan-markkinoilla myynnissä olevia tuotteita
Markkinoilla pääsi myös näkemään, miten käsitöitä valmistetaan
Alueelta löytyy yhteensä seitsemän Panpet-kylää, joista kolmessa me vierailimme. Kylissä toimii yhteisön pyörittämä CBT-toimisto, joka järjestää siellä kierroksia. Me emme olleet onnistuneet löytämään toimiston yhteystietoja, joten emme pystyneet järjestämään kierrosta etukäteen, vaikka se olisi toivottua. Onneksemme törmäsimme heti ensimmäisessä kylässä itävaltalaiseen pariskuntaan, joka oli tullut paikalle oppaansa kanssa. Lisäksi he olivat saaneet mukaansa yhteisön oman oppaan, joka toimi myös tulkkina. Me saimme liittyä heidän kierrokselleen. Nyt tiedämme, että CBT-toimisto löytyy kylästä numero 3 ja heihin saa yhteyden puhelimitse: 09453521327 / 09455423972.
Jätimme moottoripyörän parkkiin ensimmäisen kylän luo ja seurasimme kierrosta kävellen.
Kolmanteen kylään saakka olisi kuitenkin päässyt ajamaankin
Kävelymatkalla kylään numero kolme
Kaulojen venyttämisellä on pitkä perinne
Pääsimme vierailemaan kolmen Kayan-naisen kotona, joiden kanssa pystyimme tulkin avulla keskustelemaan. Ensimmäiseksi halusimme tietenkin kuulla mistä kaulojen venytyksen perinne kumpuaa ja minkä takia sitä pidetään yhä yllä.
Vieraana Rouva Loun kotona
Naiset kertoivat meille, että alunperin lasten kauloihin on alettu laittaa renkaita heitä suojellakseen, sillä lasten ryöstäminen oli vuosikymmeniä sitten yleistä. Muut heimot eivät osaisi irrottaa metallirenkaita lasten kauloilta ja näin Kayanit myös helposti tunnistaisivat omat lapsensa. Huhun mukaan renkaita olisi käytetty myös tiikerin puremilta suojelemiseen.
Kaulan venyttäminen aloitetaan jo lapsena, mutta tytöt saavat itse päättää, haluavatko alkaa käyttää renkaita kaulassaan. Vaikka nykyään se ei ole enää yhtä yleistä kuin ennen vanhaan, monet päättävät yhä tehdä niin yksinkertaisesti koska pitävät sitä kauniina. Toisaalta monet eivät halua ottaa renkaita kaulaansa, esimerkiksi siitä syystä, että heitä saatettaisiin tulevaisuuden opinahjoissa kiusata renkaiden takia. Renkaat kaulassa kertovat myös vallasta – se jolla on eniten renkaita, on eniten valtaa. Joillain Panpet-kylien naisilla niitä on yli 25.
Renkaiden ansiosta naisen kaula näyttää pidemmältä, mutta todellisuudessa kaula itsessään ei pitene, vaan solisluut laskeutuvat alaspäin. Vanhoillakin naisilla renkaat aiheuttavat yhä silloin tällöin kipuja, mutta pään painon kannatteleminen ilman renkaita olisi vaikeaa, eikä renkaita oteta pois kuin poikkeustapauksissa. Naiset siis nukkuvat ja peseytyvätkin renkaat kaulassaan.
Tutustumista Kayaneiden elämään
Keskustelimme naisten kanssa muutakin heidän elämistään. Elämä näissä syrjäisissä kylissä ei ole ollut siitä helpoimmasta päästä. Aiemmin kylän asukkailla ei ollut mahdollisuutta koulutukseen eikä myöskään terveydenhuoltoon, minkä takia osa naisista oli menettänyt useampia lapsiaan sairauksille. Nykyään kylistä onneksi löytyy omat terveysasemat ja koulut.
Naiset halusivat tietenkin myös tietää meistä enemmän. Yksi heistä ihmetteli, mitä me Euroopassa oikein syödään. Ei varmaan ainakaan riisiä, sillä miten muuten meidän ihon väri voi olla niin erilainen?
Panpet-kylissä riisi kuuluu jokapäiväiseen ruokavalioon. Rouva Boun luona opimme, että riisin kuoriminen on kovaa ruumiillista työtä
Meidän jatkaessa matkaa rouva Bou jäi vielä työskentelemään riisin parissa
Kylässä vierailimme myös lastentarhassa, jonka lapset esittivät meille muutaman laulun. Lisäksi pääsimme opettelemaan korujen valmistusta perinteisin menetelmin ja saimme maistaa muun muassa itse tehtyä riisiviiniä.
riisiviiniä perinteisellä tavalla tarjoiltuna
Vierailun lopuksi kysyimme yhdeltä naisista, mitä mieltä hän oli kylään tulevista turisteista. Hänen mielestään kylien CBT-projekti oli ehdottomasti hyvä asia ja hän toivoisi lisää vierailijoita kylään. Näin hän saa tuloja, joilla voi ostaa elintarvikkeita, kuten maapähkinäöljyä ja maksaa sähkölaskun pitääkseen päällä kolmea talostaan löytyvää hehkulamppua. Myös meille jäi tunne, että kierros kylässä oli järjestetty sen asukkaiden ehdoin, joten voimme lämpimästi suositella päiväretkä Loikaw’sta Panpet-kyliin.
—————————————————–
