Huikea moottoripyörämatkamme Myanmarissa alkoi tulla päätökseensä. Roadtrippimme viimeisenä päivänä ajelimme Taungoosta Yangoniin. Yangonissa jätimme haikeat hyvästit uskolliselle matkakaverillemme Roayal Enfieldille.
Kohti Yangonia
Olimme edellisiltana saapuneet Taungoohon sen verran myöhään ja väsyneinä, ettemme ehtineet majataloamme ja sen läheistä ravintolaa lukuunottamatta näkemään kaupungista juuri muuta. Aikaisin aamulla heräsimme hartiat ja pakaralihakset vielä edellispäivän ajourakasta jumisina ja nousimme takaisin Enfieldin selkään. Viimeisen ajopäivämme missio oli päästä Taungoosta vajaan 300 kilometrin päässä sijaitsevaan Yangoniin niin nopeasti kuin mahdollista, sillä jatkaisimme sieltä jo heti seuraavana päivänä bussilla Bangkokiin.
Vanhalla valtatiellä
Moottiripyörillä ei ole pääsyä Mandalay-Yangon Expressway -moottoritielle, joten ajelimme koko matkan vanhaa valtatietä pitkin. Nimi kuulosti vähän siltä, että tie saattaisi olla huonossa kunnossa, mutta iloksemme tien kunto oli suurimman osan matkasta erinomainen. Tietöitä tietenkin tehtiin matkan varrella – Myanmarissa roadtrippaillessa ei nimittäin ole ilmeisesti päivääkään ilman tietyömaita. Työmaatkin oli tosin tällä kertaa järjestetty sen verran näppärästi, että ajoväylää oli jätetty sivuille runsaasti ja pääsimme helposti ajamaan niiden ohi. Tie ei myöskään liioin mutkitellut, ja hyvä niin, sillä olimme edellispäivänä saaneet mutkista tarpeeksemme.
Matkalla oli muutama tietullipiste, mutta moottoripyöräilijöiden ei tarvitse maksaa tullimaksua. Maksupisteet voi kiertää tien sivussa kulkevan kapean kaistan kautta. Kaistan löytäminen kaikkien rekkojen seasta saattaa olla hankalaa – parasta onkin seurata toista moottoripyörää.
Rattiraivoa rekkojen takia
Moottoripyörien lisäksi myös rekoilta on pääsy Mandalay-Yangon Expresswaylle kielletty. Vaikka matka muuten sujuikin mukavasti, varsinkin Yangonia lähestyessämme rekat ja bussit aiheuttivat pientä hermojenkiristelyä. Reissullamme kohtaamamme burmalaiset ihmiset ovat olleet muuten aivan ihanan ystävällisiä ja avuliaita, mutta liikenteessä moni tuntuu ajattelevan vain itseään – etenkin jos alla on isompi kulkupeli. Loppumatkan tietyömailla, ennen saapumista kaupunkiin, valehtelematta ainakin kymmenen kertaa tulimme tilanteeseen, jossa vastaan ajava bussi lähti kapeassa kohdassa ohittamaan edessään olevaa rekkaa (tai toisinpäin). Useasti jouduimme äkkijarruttamaan ja ajamaan tien penkalle, jotta emme jäisi täyttä vauhtia päälle puskevan rekan tai bussin alle.
Matkalla näimme monenlaisia kulkuneuvoja rekoista riksoihin
Moottoripyörällä Yangonin kaaoksessa
Periaatteessa Yangonissa moottoripyörällä ajo on kielletty. Kukaan ei tunnu tietävän tarkalleen miksi. Yhden huhun mukaan moottoripyöräilijä olisi aikaa sitten jollain tavalla saanut jonkun päättäjän suututettua niin pahasti, että yhdelläkään moottoripyörällä ei enää sen jälkeen ollut asiaa Yangoniin. Toisen huhun mukaan kielto liittyisi rötösteleviin moottoripyöräjengeihin. Traagisin selitys kiellolle lienee se, että jonkun korkeassa asemassa olevan henkilön tytär olisi kuollut moottoripyöräonnettomuudessa, jonka johdosta hän päätti kieltää kaikki moottoripyörät kaupungista. Viime viikkoina mottoripyöräilyyn Yangonissa ei kuitenkaan kuulemma oltu juurikaan puututtu, joten pääsimme ajamaan kaupunkiin saakka.
Ruuhkaisessa kaupungissa ajaminen ei tosin ollut erityisen miellyttävää. Saatoimme joutua odottamaan kolmet liikennevalot ennen kuin pääsimme risteyksestä eteenpäin. Liikenneympyrästä ei tunnu olevan muuta kuin haittaa, jos kukaan ei tunnu tietävän, miten sitä tulisi käyttää. Google Mapskin ohjaili meitä reiteille, joita ei ollut olemassakaan.
Yangonin ruuhkaa
Hyvästit Enfieldille – moottoripyöräseikkailu on tullut päätökseensä
Oltuamme tien päällä taas melkein kymmenen tuntia, löysimme lopulta kaoottisen liikenteen seasta tiemme pyörävuokraamo Discovery Ridesin toimistolle. Toimistolla tapasimme yrityksen omistajan, suomalaisen Mikan sekä myöskin meitä matkan varrella puhelimitse moneen kertaan auttaneen Marion. Oli kiva saada kasvot tutuille äänille ja kerrata yhdessä koko reissun kulku. Kukaan tuskin näitä miehiä paremmin pystyisi ymmärtämään Myanmarissa roadtrippailun iloja ja ihmetyksen aiheita.
Sekavin fiiliksin jätimme Royal Enfieldin viimeistä kertaa parkkiin. Viimeiset pari päivää tien päällä olivat olleet suhteellisen kuluttavia ja olimme väsyneitä, joten toisaalta tuntui helpolta hypätä seuraavana päivänä vaihteeksi bussin kyytiin. Toisaalta tämä merkitsi yhden unohtumattoman seikkailun päättymistä.
—————————————————–
